Suomen sisällissodan syttymiseen oli monta syytä. Itsenäistyminen sekä sitä seurannut sisällissota olivat osa yhteiskunnallista murrosta, joka tapahtui Euroopassa ensimmäisen maailmansodan aikana.
Suomi oli liitetty osaksi Venäjää vuonna 1809, ja autonominen asema salli yhteiskunnan kehittymisen. Teollistuminen oli alkanut Suomessa 1800-luvulla, ja Tampere olikin merkittävä teollisuuden keskus vuosisadan alussa. Itsenäistymisen aikaan vuonna 1917 Tampereen asukkaista vajaa kolmasosa oli tehdastyöläisiä, ja suuri osa kaupungin asukkaista oli naisia. Tampellan konepajassa rakennettiin esimerkiksi höyrykoneita ja vetureita. Teollisuudesta huolimatta Suomi oli maatalousvoittoinen yhteiskunta. Säätyjen ulkopuolinen väestö kasvoi, ja lisäksi erilaiset aatteet, kuten sosialismi, nationalismi ja liberalismi, saavuttivat Suomen.
Venäjän keisari Nikolai II aloitti v. 1899 yhtenäistämispolitiikan ajanjakson, joka tunnetaan Suomessa sortokausina: silloin Suomen autonomista asemaa kavennettiin.
Suomi oli 1900-luvun alussa muuttunut sääty-yhteiskunnasta luokkayhteiskunnaksi, joka oli jakanut kansan kahtia niin taloudellisesti, sosiaalisesti kuin poliittisesti. Suomalaiset jakautuivat rikkaisiin ja köyhiin, säätyläisiin ja rahvaisiin, porvaristoon ja työläisiin. Näin oli myös Tampereella, ja erityisesti eron huomaa asumuksia verratessa. Porvarillisessa, yläluokkaisessa kodissa eletiin vauraudessa, huoneita oli useita eri käyttötarkoituksiin, kun työläisten asuttamassa Amurissa yhden huoneen saattoi jakaa jopa seitsemän ihmistä. Elintasoerot olivat merkittävät, ja ne vain kasvoivat luoden samalla kuilua suomalaisten välille.
Suurin osa työväestöstä asui 1900-luvun alussa yhteiskeittiöasunnoissa tai erillisen keittiön ja yhden huoneen asunnoissa. Vapriikin kuva-arkisto.
Poliittista vaikutusvaltaa oli säätyläismiehillä, mikä jätti suurimman osan kansasta vaille vaikuttamismahdollisuutta. Vuosisadan alussa lakkoliikkeiden seurauksena Suomessa toteutettiin eduskuntauudistus, joka toi yleisen ja yhtäläisen äänioikeuden yli 24-vuotiaille. Uudistus ei kuitenkaan koskenut kunnallisvaaleja. Eduskuntauudistuksesta huolimatta Venäjän keisarilla oli edelleen korkein valta Suomessa, ja keisari hajotti hallituksen useita kertoja. Tämä vei kansalaisilta uskoa demokratian toimivuuteen. Työolot, muun muassa työaikalainsäädäntö, sekä paikallisdemokratian ongelmat aiheuttivat kiistoja työläisten ja porvariston välille, eivät osapuolet olleet halukkaita poliittisiin kompromisseihin.
Herrasväen asunnoissa oli useita huoneita eri käyttötarkoituksiin. Varakkuus näkyi myös kotien sisustuksessa. Axel Tammelander, Vapriikin kuva-arkisto.
Maailmansota toi mukanaan elintarvikepulan ja yleisiä levottomuuksia. Vuonna 1917 maailmansota johti Venäjän keisarikunnan hajoamiseen, mutta Suomessa ei syntynyt kansallista yhtenäisyyttä maan kehittämiseksi sekä uuden sisäisen järjestyksen luomiseksi. Pyrkimys Suomen valtiolliseen itsenäisyyteen oli yksi niistä harvoista tavoitteista, joista oltiin suomalaisten kesken lopulta yksimielisiä. Sen sijaan yhteiskunnallinen jakautuminen johti kiivaaseen sisäpoliittiseen valtataisteluun. Yleistä järjestyksenpitovoimaakaan ei ollut, joten yhteiskunnan ylempi kerros alkoi perustaa omia järjestyskuntia eli suojeluskuntia ja työväestö järjestyskaarteja eli punakaarteja. Lokakuun vallankumouksessa Venäjällä valtaan nousivat Leninin johtamat bolševikit. Tässä yhteydessä Suomi julistautui itsenäiseksi 6. joulukuuta, mutta Venäjällä vallinnut tilanne johti Suomessakin vastaavaan hajaannukseen ja kriisiin joulukuussa 1917. Tilanne aiheutti poliittisen, taloudellisen ja sotilaallisen kriisin maassa, sekä johti lopulta koko suomalaisen yhteiskunnan hajoamiseen, kun sisällissota alkoi 27. tammikuuta vuonna 1918.
