Sisällissodan ratkaisevat taistelut käytiin Tampereella maalis-huhtikuun vaihteessa 1918. Kolmen viikon taistelujen jälkeen Tampere oli valkoisten hallussa 6.4.1918. Tampereen taistelussa vangitut noin 11 000 punaista koottiin nykyiselle Keskustorille, joista heidät siirrettiin Kalevankankaalle venäläisten kasarmille perustettuun vankileiriin.
Sisällissota päättyi 16.5.1918 valkoisen armeijan voittoon. Vankileirejä perustettiin muuallekin, suurimmat niistä olivat Suomenlinnassa, Hämeenlinnassa sekä Lahdessa, joissa oli jokaisessa yli 10 000 ihmistä. Elintarvikepula ja nälkä vaivasi edelleen, lisäksi tauteja oli liikkeellä ja vankeja teloitettiin. Kuolleisuus vankileireillä oli suurta. Sodan aikana harjoitettu molemminpuolinen terrori jäi ihmisten mieliin vuosikymmeniksi.
Antautuneita punaisia Tampereen keskustorilla 6.4.1918. Vapriikin kuva-arkisto.
Sisällissota oli lyhyt ja verinen, ja se aiheutti molemmissa osapuolissa epäluuloa toista kohtaan pitkiä aikoja sodan päättymisen jälkeen. Hävinneiltä kiellettiin aluksi osallistuminen politiikkaan ja heiltä vietiin kansalaisluottamus. Punaisia kaatuneita ei saanut muistaa julkisesti tai haudata kirkkomaahan. Vuoden 1918 muistaminen riippui osapuolesta. Pitkään kirjoitettiin ainoastaan voittajien historiaa, mutta nykypäivänä sisällissotaa tutkitaan laajasti monesta eri näkökulmasta.
Sisällissodan jälkeen tuli päättää itsenäisen Suomen valtiomuodosta. Monarkia sai kannatusta ja Suomeen oltiin hankkimassa kuningasta Saksasta. Saksan häviö ensimmäisessä maailmansodassa kuitenkin muutti tilanteen, ja Suomesta tuli tasavalta, jota johti presidentti. Ensimmäinen presidentti, K. J. Ståhlberg, armahti tuhansia punavankeja.
Poliittisia muutoksia tehtiin heti sisällissodan päättymisen jälkeen. Työpäivän pituus lyheni kahdeksaan tuntiin ja vaikuttaminen paikallistasolla tuli mahdolliseksi. Jo vuonna 1918 oli säädetty laki, jolla torpparit saattoivat lunastaa torppansa omaksi. Itsenäisen Suomen ensimmäiset eduskuntavaalit pidettiin vuonna 1919, ja Sosiaalidemokraattinen puolue, SDP, oli suurin puolue – vaikka se oli työväenpuolue. 1920-luvulla esimerkiksi Lex Kallio antoi torppareille mahdollisuuden lunastaa lisämaata. 20- ja 30-lukujen vaihteessa äärioikeisto koetteli yhteiskuntaa, mutta se ei onnistunut voittamaan suomalaista demokratiaa. Kansan yhtenäistäminen sisällissodan jälkeen oli kova työ ja poliittisten päättäjien valinta.
