Vuoden 1918 sodasta voidaan perutellusti esittää erilaisia näkökantoja, ja sodasta onkin käytetty lukuisia eri nimityksiä, osapuolesta riippuen. Erilaiset selitykset ja nimet kevään 1918 tapahtumille selittyvät osittain niiden moninaisuudella.
Sodassa oli mukana kaksi suomalaista osapuolta sekä ulkovaltoja, ja näin ollen muistot ja tulkinnat sodasta jakautuivat kahtia.
1990-luvulla otettiin käyttöön sisällissota-termi, joka on neutraali termi kuvaamaan tapahtumia, jossa yhden maan kansalaiset taistelevat toisiaan vastaan ulkovaltojen avustuksella.
Jo sodan aikana käytettiin nimityksiä kansalaissota ja vapaussota, jotka juontavat mukana olleiden käsityksistä ja motiiveista.
Kansalaissotaa käytettiin valkoisessa lehdistössä, ja termiä käytetään myös muissa kielissä. Valkoinen puoli käytti sodasta aikalaisnimityksenä termiä vapaustaistelu.
Vapaussota-nimitys yleistyi vasta aivan sodan lopussa ja varsinkin ns. valkoisessa vapaussotakirjallisuudessa 1920- ja 1930-luvuilla. Vapaussota-termiä käytettiin erityisesti korostamaan itsenäisyyden varmistamista. Valkoisen osapuolten sotaan liittyi erityisesti venäläisten joukkojen poistaminen Suomesta, punaisen osapuolen voittaessa vasta saatu itsenäisyys olisi voinut olla hataralla pohjalla. Toisaalta valkoisen puolen sopimukset omalta osaltaan sitoivat Suomea Saksaan poliittisesti, taloudellisesti ja sotilaallisesti. Suomen onni oli, että myös Saksa romahti maailmansodassa.
Kapina, punakapina ja torpparikapina olivat sodan aikaisia nimityksiä erityisesti punaisten toiminnalle. Nimityksiä käyttivät sodan molemmat osapuolet. Kun kapina onnistuu, tapahtuu vallankumous, mutta jos vallankumous kukistetaan se jää kapinaksi. Vallankumous oli punaisen puolen aikalaisnimitys sodalle. Sitä voidaan pitää myös neutraalina valtapolitiikkaan liittyvänä nimenä.
Luokkasodasta voidaan puhua ainakin kolmessa merkityksessä. Nämä ovat aikalaiskokemus, poliittinen jälkiymmärrys ja tieteellinen yleistys.
Yleisnimityksenä luokkasota on rajallinen, mutta Suomi oli 1900-luvun alussa luokkayhteiskunta, jota leimasivat sosiaaliset erot ja poliittinen eriarvoisuus. Aikalaislähteiden mukaan vuoden 1918 sota koettiin luokkasotana molemmilla puolilla. Työväenluokka soti porvareita vastaan, yläluokka alaluokkaa vastaan.
Saman maan kansalaisten sotiessa keskenään, voidaan käyttää myös termiä veljessota. Toisinaan jopa samaa sukua olevat ihmiset joutuivat sodassa eri puolille. Veljessota-nimitys ei kuitenkaan pidä sisällään ulkomaalaisia valtioita eli Suomen kohdalla esimerkiksi saksalaisia ja venäläisiä joukkoja. Veljessota korostaa myös sukupuolen merkitystä konfliktissa. Vuoden 1918 sodalle oli ominaista, että siinä taisteli myös naisia.
Muita käytettyjä nimityksiä ovat vuoden 1918 sota Suomessa ja Suomen sota vuonna 1918.
Professori Pertti Haapala:
”Suomen vuoden 1918 sota oli sisällissotaa, jossa työväestö kävi luokkasotaa porvaristoa vastaan saavuttaakseen kansalaisuuden, jonka se sai – kiitos Suomen kansallisen vapautumisen, jonka puolesta porvaristo taisteli voidakseen kukistaa työväen kapinan ja vallankumouksen”.